Laura Ruotsalainen - Sammonkatu 46 -näyttely

Teokseni Sammonkatu 26 on erään lahtelaisen talon muotokuva. Teoksen taustalla on tosi tapaus vuodelta 1974, jolloin lehdissä uutisoitiin lahtelaista perhettä piinaavasta räyhähengestä. Kummittelu oli alkanut perheen nuorimman pojan itsemurhan jälkeen aluksi koputteluna ikkunoihin, sitten tavaroiden heittelynä ja outoina ääninä. Perhe uskoi, että kyseessä oli heidän poikansa rauhaton sielu. Tapauksesta kirjoitettiin laajasti sanoma- ja aikakauslehdissä, joita olen käyttänyt teoksen lähdemateriaalina. Olen myös tutustunut uskontotieteilijä Heikki Tikkalan nauhoittamiin perheenjäsenten haastatteluihin.
En ota kantaa teoksessani aaveiden olemassaoloon. Minua kiinnostaa enemmän minkälaisia muotoja suru ottaa ihmismielessä. Miten voi selviytyä, jos menettää sen, mitä ei kestä menettää. Olen myös pohtinut uskonnon merkitystä kuoleman kohtaamisessa. Vielä 1900-luvun alkupuolella uskomus vainajien hengistä eli suomalaisella maaseudulla vahvana. Lahden räyhähengen voikin nähdä viimeisenä laajasti julkisuutta saaneena kummitteluna, joka noudatti klassista räyhähenkikummittelun kaavaa. Kun Suomi kaupungistui ja maaseutu tyhjeni, ei räyhähengistäkään enää raportoitu. Ajattelutapa oli muuttunut ja vanha uskomusperinne katkennut.
Ajatuksen vainajahengistä voi nähdä lohdullisena. Ajattelutapa on tyypillinen luonnonuskonnoille. Henkimaailma on läsnä jokapäiväisessä elämässä ja sen kanssa voi kommunikoida. Kuolleet läheiset eivät koskaan varsinaisesti mene pois. He ovat vain siirtyneet toisenlaiseen olomuotoon. Tämä voi olla lohduttava ajatus verrattuna materialistiseen ajatukseen, jossa ruumis on kaikki ja kun se kuolee, ihmisestä ei jää mitään.
Taloa ei enää ole. Se on purettu ja tilalle on rakennettu kerrostaloja. Kun vielä asuin Lahdessa, kuljin usein paikan ohi ja mietin kaikkia niitä tarinoita, jotka katoavat kaupungista purettujen rakennusten myötä.
Avajaiset:### 29.9.2026 klo 18-20